Itsestään selvä vastaus otsikon kysymykseen on tietysti rahan riittävyys. Ei ole helppoa elää tietäen, että rahaa tulee tilille vain jos itsellä myynti ja laskutus toimivat, sen varsinaisen työn lisäksi siis. Itsensä työllistäminen on kuitenkin pelottavaa myös muista syistä.
Sisäinen sensuuri
Keskustelin äskettäin erään ystäväni kanssa kirjoittamisesta, Hän on tehnyt sitä aina, ja pohti nyt kustantajan löytämistä. Kirjoittaminen, ja nimenomaan yleisölle kirjoittaminen, on monien haave. Tämän haaveen toteuttaminen on nykyään helpompaa kuin koskaan ennen: blogin voi perustaa täysin ilmaiseksi ja erilaiset somekanavat ovat myös käytössä ilman maksua. Kyllä vain, myönteli ystäväni. Ongelma on vain siinä, että jos joku valitsee kirjoituksesi julkaistavaksi, hän ottaa samalla vastuun siitä että että kirjoitus on siihen tarpeeksi hyvä.
Kustantaja toimii siis myös lukijoille jonkinlaisena laadun takeena ja antaa samalla kirjoittajalle vastuuvapauden. Jos sen sijaan kirjoittaa romaania blogiin jatkokertomuksena tai julkaisee runoja Facebook-päivityksinä (mitä toki tekevät myös muiden kustantamia kirjoja julkaisseet kirjailijat), on ihan itse ja yksin vastuussa siitä mitä muiden silmien eteen saattaa. Entä jos kaikki ajattelevat, että luulen olevani jotakin?
Ymmärrän tämän täysin, vaikka oma itsekritiikkini onkin hiukan alikehittynyt ja olen täysin pidäkkeettömästi blogannut jo vuosia ja muutenkin luullut olevani jotakin. Kritiikki pelottaa, ja olisi ihanaa saada joku pehmusteeksi itsensä ja ankaran maailman väliin.
Hakusessa pomo haukuttavaksi
Sama koskee muitakin tekijöitä kuin vain kirjoittajia. Miten omaa osaamista voi myydä, jos siihen ei ole kenenkään lupaa? Paljon helpompaa olisi, jos olisi jonkun palkollisena ja myisi työnantajansa tuotetta. Jos joku kyselisi, miten tällaista kehtaa myydä, voisi irvistellä kuin pakollista lisämyyntiä tekevä kioskimyyjä ja syyttää pomoa.
Fiksu ihminen ei ehkä avoimesti kertoisi olevansa myyntihommissa siksi, että pomo käski. Takaraivossa tuo ajatus kuitenkin on helpottamassa myyntityötä. Tässähän vain tehdään niin kuin on käsketty ja toteutetaan omaa roolia, joka on ylhäältä annettu. Jos kuitenkin myyt omaa osaamistasi etkä sitten osaakaan, ainoa jota voit syyttää olet sinä itse.
Samantyylistä tukea voi antaa myös koulutus. Se onkin tärkeää ja arvokasta ja joissain töissä välttämätöntä. Moniin tehtäviin ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista koulutusta, sillä maailma muuttuu nopeammin kuin koulutuspolitiikka, Jotkut hommat taas ovat niin harvinaisia, ettei niitä voi oppia kuin tekemällä. Joskus sitä vain huomaa työn, joka olisi tehtävä, ja jos on fiksu ja onnekas, löytää ehkä myös jonkun joka siitä voisi maksaa. Vaatii rohkeutta kertoa, että oma osaaminen on sen arvoista, että siitä kannattaa maksaa. Oma pelko on kuitenkin ainoa asia, joka estää tekemästä sitä.
Jos se toimii, se toimii
Savolaisen elämänviisauden mukaan vastuu on aina kuulijalla. Vakavasti puhuen ja lain mukaan vastuu ei aina ole ostajalla, vaan myyjän pitää ottaa vastuu myymästään tuotteesta tai palvelusta. Tyytyväistä asiakasta on kuitenkin syytä uskoa. Jos osaamisestasi on apua, jos se tuottaa sitä kuuluisaa lisäarvoa asiakkaalle, silloin olet ammattilainen. Valelääkäriksi tai vastaavaksi ei tietenkään tule ryhtyä eikä valehdella omasta osaamisestaan. Toimialat ovat kuitenkin erilaisia: jos tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa tai herättää ajatuksia, asiakkaan kokemus on tekijän osaamisen paras mittari.
Hyvä tapa saada itseluottamusta on tehdä jokin projekti ilmaiseksi tai hyvin edullisesti ja pyytää vastineeksi kunnollista palautetta. Pysyvää tapaa alihinnoittelusta ei kannata tehdä, ei ainakaan jos aikoo elättää itsensä työllään. Pahinta, mitä voi tapahtua, on se että huomaat tarvitsevasi lisää tietoja ja taitoja. Jos näin kävisi, se ei olisi ensimmäinen kerta.
Tekemällä oppii. Tämän vuoksi ihmiset, jotka ottavat haasteita, ehkä liian suuriakin sellaisia, vastaan, päätyvät alansa asiantuntijoiksi. Sitä paitsi: onko loppujen lopuksi niin suurta väliä, otatko kriittistä palautetta vastaan pomolta vai suoraan asiakkaalta? Itsensä työllistäminen on pelottavaa, mutta sen tuoma itseluottamus, elämänkokemus ja ennen kaikkea sen tuomat tulot ovat pienten pelonväristysten arvoisia.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Osuuskunta Paluun nettisivuilla vuonna 2018 osoitteessa https://www.paluu.fi/blogi/miksi-itsensa-tyollistaminen-on-niin-pelottavaa/
