Tämä on kaupallinen yhteistyö itseni kanssa – Heli Laaksonen on tehnyt uuden kirjan nimeltä Poimit sydämeni kirjahyllystä ja toimin hankkeessa tuottajana.
Esittelytekstin mukaan ”Poimit sydämeni kirjahyllystä on uudenlainen, odottamaton runovuoropuhelu. Heli Laaksonen on suomentanut lempirunoilijansa, latvialaisen klassikon Aleksandrs Čaksin (1901—1950) viisitoista runoa ja kirjoittanut niille vastaukset tästä ajasta, omalla tutulla lounaismurteellaan. Runot lyövät kättä vuosisadan ylitse – ja lukija pääsee kahden hengenheimolaisen kekseliääseen kyytiin.”
”Ikkunasta
voin väsymättä katsella
tähtitaivaan sijasta katulamppujen loistoa,
siinä kirkkain silmin ihailla
ihmistä, joka ne keksi,
ja kaupunki muuttuu niin ihmeelliseksi,
kuin minulle pulssi,
kuin purjeelle tuuli,
kuin laivalle merimies ja ruori.”
Näin kirjoittaa Aleksandrs Čaks runossa nimeltä Romantiikkaa. Hän oli nimenomaan riikalainen runoilija, jonka runoissa autojen valot ovat teeruusuja ja neilikankukkia ja roskalaatikko lemuaa kuin yön lilja.
”Pilvet ko voitaikina
meijän kylän pääl.
Olkko vaa,
mää olenki piirakan sisus,
olen
munamaitomustikka,
kuare alt kattelen
haarukan reijäst
ko valot vaihtu
ja miähet voimistele.
Tääl on lämmint
ja tavallist.”
Heli Laaksonen vastaa Čaksille runossaan Mihe laps kotoas lähtis. Laaksonen on lounaismurteella kirjoittava runoilija, kustantaja ja omien sanojensa mukaan ”akryyliväri- ja taivaanrannanmaalari”, joka kirjoittaa linnuista, sammalista ja ”kevätyäst maal”.
”Mikä ikinä voisi yhdistää minua, länsimaista, 1970-luvun Suomeen syntynyttä, hyvinvointimaan kasvattia, elävien kirjoissa olevaa naista – ja Aleksandrs Čaksia, tsaarinaikaisessa suurkaupungissa varttunutta, sotien jalkoihin jäänyttä latvialaisen runouden uudistajaa, kuollutta miestä?”, Heli Laaksonen kysyy ja löytää saman tien paljonkin yhteistä. Molemmat ovat kirjailijoita, rakastavat lukemista ja ovat lapsellisuuteen asti iloisia veikkosia, jotka löytävät runon aiheen vaikkapa jäätelöstä.
Tiesin jo aiemmin, että Helillä ja Čaksilla oli jotain meneillään, mutta varsinaisesti tuottajan hommiin hankkeen parissa aloin vasta vuoden alussa. Kyseessä oli ja on varsin monitahoinen hanke: toisin sanoen jotain muuta kuin mitä listalta löytyy. Kirjan mukana saa myös koostejulisteen Heli Laaksosen tekemistä, kirjan runoihin pohjautuvista maalauksista. Maalaukset ovat yleisön nähtävillä näyttelyssä, ensin Latviassa ja sitten Suomessa. Erikoista projektissa on kuitenkin se, että kirja ilmestyi samaan aikaan suomeksi ja latviaksi: Helin runot on latviantanut hänen luottokääntäjänsä Guntars Godiņš ja kirjan nimi on Paņēmi manu sirdi no plaukta. Vielä erikoisempaa on se, että molemmat kirjat julkaisi Helin omistama kustantamo Kynälä, joka siis täten on ensimmäinen Latvian kirjamarkkinoilla operoiva suomalaiskustantamo.
Mitä tuottaja sitten oikeastaan tekee? Kaikkea sitä, mikä vapauttaa taiteilijan keskittymään luovaan työhön. Tässä tapauksessa se tarkoittaa esimerkiksi rahoituksen hakemista ja raportoimista, myyntikanavien kanssa toimimista, esiintymisten käytännön järjestelyjä ja ideointikaverina olemista. Lisäksi toimin kirjan suomenkielisen version toimittajana.
Omien havaintojeni mukaan työelämässä suurin osa rahasta tulee toistosta, mutta suurin osa maineesta taas ennentekemättömistä teoista. Sitä paitsi pelkästään vanhoja polkuja tallatessa tylsistyy ja ajan mittaan ammattitaitokin vanhenee. Siksikin tähän mahdollisuuteen kannatti tarttua. Kukaan muu ei ole aiemmin tuottanut tällaista projektia, koska niitä ei kerta kaikkiaan ole tehty. Tehdessä on sekä oppinut uusia asioita että huomannut kehittäneensä vuosien varrella hyviä toimintatapoja, joista on ollut iloa nytkin. Kirjoitin muistiin muutaman neuvon, joista on iloa ennenkokemattomiin tilanteisiin.
Älä nolostele rahasta puhumista.
Jos olisin perijätär tai lottovoittaja, voisin ehkä tehdä tällaisia projekteja ihan ilman korvaustakin. Tai en ehkä sittenkään, sillä kirjallisuuden parissa toimiminen ei ole kovin kiinnostavaa silloin, kun tekee rahoitushakemuksen budjettia tai neuvottelee graafikon kanssa mainosjulisteiden värisävyistä. Kirjanjulkistajaisiin voin kyllä tulla ihan maksutta kilistelemään, jos ei ole mitään tähdellisempää samaan aikaan. Raha on pysynyt kirkkaana tuottajan mielessä myös projektin aikana, sillä sovimme Helin kanssa varsinaisen palkkion lisäksi myös kannustinpalkkioista. Yksi bonus on jo saapunut tilille saatujen apurahojen ylitettyä tavoitteen. Toinen riippuu kirjan myyntiluvuista. Meistä on molemmista oikeudenmukaista, jos tekemällä työnsä erityisen hyvin voi saada enemmän palkkaa.
Mieti huolella ja ajan kanssa, mitä kaikkea tehtävään saattaa kuulua.
Juttelimme ensimmäistä kertaa minun mukaantulostani joulukuussa, mutta työtehtävistä ja palkkiosta sovimme vasta paljon myöhemmin. Jo asiaan perehtyminen vei aikaa ja energiaa, mutta olin valmis hyppäämään mukaan, sillä olin lukenut joitain kokoelman runoista ja uskoin niihin. Tunsin myös Helin ja luotin häneen paitsi kirjailijana, myös työkaverina. Aloitin hommat kirjoittamalla rahoitushakemuksia, mikä auttoi hahmottamaan, mistä kaikesta nyt onkaan kyse. Kun olin ajatellut asiaa tarpeeksi, pistin ylös ne tehtävät, jotka ajattelin välttämättömiksi hankkeen toteuttamisen kannalta. Kävimme listan yhdessä läpi ja sovimme selkeästi, mitä tehtävään kuuluu. Eli toisin sanoen myös sen, mitä siihen ei kuulu.
Muista, että ihmisten välinen viestintä vie paljon aikaa.
On mukavaa ja tehokasta tehdä töitä yhdessä, kun molemmilla on sama näkemys tarpeellisen viestinnän määrästä ja tavasta. Tässä tapauksessa kumpikin pitää huolella koostetuista sähköpostiviesteistä eikä todellakaan halua chattailla projektin edistymisestä reaaliajassa. Ei jälkimmäisessäkään vaihtoehdossa ole mitään pahaa, se ei vain sovi meille. On ikävää joutua jatkuvan viestipommituksen kohteeksi, mutta ikävää on myös, ellei omiin viesteihin saa millään vastausta. Nyt oli rentoa tehdä töitä, kun tasapaino löytyi melko lailla itsestään.
Hyväksy, että aina tulee vähän hävikkiä.
Kun tehdään jotain uutta, ei prosesseja ole voitu hioa täydellisiksi. Hävikkiä – olipa se hukkaan mennyttä rahaa, aikaa tai jotain muuta – tulee aina. Niitä ei kannata jäädä suremaan, vaan pistää asia muistiin tulevaisuuden varalle ja keskittyä siihen, minkä voi tehdä hyvin juuri nyt. Virheiden pelkääminen estää joskus tekemästä yhtään mitään, mikä on varma tapa saada hyvät ideat jäämään ideoiksi. Prosessin hiomiseen voi keskittyä siinä tapauksessa, että samantapaisia hankkeita aikoo tehdä jatkossakin. Me tilasimme aluksi liian vähän kirjaan kuuluvia taidejulisteita, sillä päätimme viime hetkessä ottaa latviankielisestä kirjasta isomman painoksen. Tarvitsimme siis enemmän julisteita kuin oli alun perin suunniteltu. Kaksi erää julisteita maksaa tietysti enemmän kuin yksi isompi erä. Hukkaan heitetty raha muuttuu isommaksi ongelmaksi, jos se toistuu satoja kertoja. Kertaluontoisena virhelaskelmana sitä ei kannata kauaa murehtia.
Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on sydän ja lukutaito. Jos Heli Laaksonen pystyy käymään runovuoropuhelua vuonna 1950 kuolleen Aleksandrs Čaksin kanssa, ehkä me muutkin voimme keskustella niin setämiesten, kukkahattutätien kuin kaikenlaisten uniikkien lumihiutaleidenkin kanssa. Jotain yhteistä meillä kaikilla on ja toiset meistä osaavat kirjoittaa siitä runoja.
Rahasta täytyy uskaltaa puhua myös yleisön kanssa: jos haluat, että kirjoja jatkossakin kustannetaan, niitä kannattaa ostaa. Poimit sydämeni kirjahyllystä -kirjaa voi ostaa muun muassa täältä.
Kuvat: Kynälä
