”Voitko lähettää laskun?” on kysymys, johon luulisi olevan helppoa vastata. (”Kyllä! Mielellään pian ja mahdollisimman ison!”) Elämä on kuitenkin osoittanut, että monille on epäselvää, mikä lasku oikeastaan on. Erilaisia palveluja ostaessa laskuna on lähetetty monenlaisia papereita, joita yhdistää yläreunaan kirjoitettu sana LASKU. Ihan kaikki niistä eivät kuitenkaan ole olleet laskuja sanan varsinaisessa merkityksessä.
Erilaisten palvelujen tarpeessa olijan on yleensä helpompaa maksaa lasku kuin palkkaa tai palkkiota: joskus laskuttaminen on myös työn tekijälle taloudellisesti järkevää. Pieninä palasina maailmalla olevaa leipäänsä tienaava törmää siis hyvinkin pian laskuttamiseen. Kannattaakin ottaa selvää, miten pidetään verokarhu tyytyväisenä ja kotiutetaan itselle rahat hyvin tehdystä työstä.
Mitä siis oikeastaan tarkoitetaan, kun kysytään pystyykö joku laskuttamaan? Mikä lasku oikein on? Lyhyesti ilmaistuna lasku on liiketaloudellinen asiakirja. Ulkoasun suhteen ei ole vaatimuksia. Asiallinen ulkoasu ei kuitenkaan vielä takaa sitä, että lasku on asianmukainen. Laskun voi laatia vaikka yksisarvisen kuvilla somistetulle kimallepaperille ärhäkän pinkillä tussilla, mutta sisällön on oltava kunnossa.
Arvonlisäverolaissa määritellään, mitkä ovat pakollisia tietoja, jotka laskun tulee sisältää. Näitä ovat muun muassa laskun lähettäjän arvonlisäverotunniste eli Y-tunnus. Yksityishenkilöillä ei sellaista ole, joten voidakseen laskuttaa on perustettava yritys (tai muu yhteisö), käytettävä laskutuspalvelua tai liityttävä osuuskuntaan. Osuuskunnan jäsenyys on eräs helppo tapa laskuttaa omasta työstä, ja se voi olla myös taloudellisesti laskutuspalvelua edullisempi ratkaisu.
Y-tunnuksen lisäksi laskusta on käytävä ilmi muun muassa laskuttajan ja laskutettavan nimi sekä osoite, verokanta ja veron määrä sekä tietysti hinta. Tarkemmat vaatimukset voi käydä tarkistamasta arvonlisäverolaista. Esimerkiksi osuuskunnan jäsenen ei toki itse tarvitse tietää kaikkea, vaan riittää kun tietää ketä laskuttaa, mitä ja millä hinnalla heille myydään sekä mikä on verokanta, eli millaista arvonlisäveroprosenttia käytetään. Tämä riippuu siitä, mitä myyt ja minne.
Koko asiakkaalta laskutettavaa summaa ei toki saa omaan taskuunsa, mikä pitää ottaa huomioon jo hinnasta sovittaessa. Työn tekemisessä tarvittavat välineet ja tarvikkeet täytyy nekin maksaa, ja mahdollisesti maksettavasta palkasta pidätetään tietysti myös pakolliset työnantajamaksut. Laskutettavan summan olisi siis syytä olla suurempi kuin vastaavasta työstä maksettavan palkan.
Tämän kirjoituksen ensimmäinen versio on ilmestynyt Osuuskunta Paluun sivuilla vuonna 2018 osoitteessa https://www.paluu.fi/blogi/mikaonlasku/
