Olet esimerkiksi järjestämässä lasten talviurheilutapahtuma Suksimuksua, joten tuntuu luontevalta lähestyä Nykylykky-suksifirmaa sponsoriasioissa. Rahan sijaan sinulle tarjotaankin kahtasataa koirien potkukelkkaa. ”Jee ilmaisia potkukelkkoja! Koirille… no who cares, lapsethan tykkää koirista”, ajattelet innoissasi. Ehkä ilmaiset koirien potkukelkat voisi vaikka arpoa osallistujien kesken? Mahtava ajatus! Mahdollisuus voittaa koirien potkukelkka saa varmasti potentiaalisen osallistujan – tai siis hänen vanhempansa – jättämään sohvalla pötköttämisen tällä kertaa väliin ja tulemaan talviurheilemaan kanssanne.
Tehtyäsi sopimuksen ymmärrät, että koirien potkukelkat on kuljetettava tehtaalta Iivantiirasta tapahtumaanne Vantaalle, sillä kuljetus ei kuulu sponsorisopimukseen. Kelkat ovat teidän, jos vain itse haette ja lastaatte ne. Mikäpä siinä, sillä yhdistyksenne hallituksen jäsenellä Jussilla on uusi poikaystävä, jolla on kuljetusfirma. Vetoat talviurheilua tarvitseviin lapsiin ja saat Jussin houkuttelemaan poikaystävänsä romanttiselle rekkareissulle Iivantiiraan. Yhdistyksenne saa kuljetuspalvelut reilulla alennuksella. Jussi nallekarhunsa kanssa saa kuin saakin kelkat ehjinä Vantaalle, josta olet vuokrannut niille edullisen varastotilan.
Tapahtumapäivä koittaa, ja mahdollisuus voittaa pääsylipulla koirien potkukelkka herättää runsaasti huomiota. Saatte myös kaipaamaanne somepöhinää, kun useampi ihminen kommentoi asiaa Facebook-sivuillanne vapaaehtoisen somevastaavanne Mirjan ladattua sinne kuvan koirastaan Rekku III:sta kelkan ohjaimissa.
Pitkään odotettu arvonta suoritetaan päivän lopuksi. Somepöhinä sen kuin kasvaa, kun osallistujat tekevät potkukelkka-aiheisia päivityksiä eri kanaviin. Rekku III:sen lisäksi myös muut koirat pääsevät somekuviin kelkan kanssa. Muutama onnellinen voittaja nappaa kelkan heti mukaansa. Osa kuitenkin kertoo hakevansa voiton myöhemmin, sillä juuri nyt se ei mahdu autoon. Eikä koiraakaan satu olemaan. Joten palataan keväämmällä.
Tilaisuuden jälkeen huomaat, ettei lipunmyynti kasvanut edellisvuodesta lainkaan, kelkkojen hakeminen ja varastoiminen maksoi satoja euroja eikä loppua näy, sillä suurin osa voittajista ei ole hakenut kelkkojaan. Olet jumissa sadanviidenkymmenen koirien potkukelkan kanssa ja Jussin ex-poikaystävä vaatii maksua Iivantiiran-reissusta.
Jotta järjen valo paistasi organisaationne yllä, on lahjahevosen suuhun joskus syytä katsoa pitkään ja hartaasti. Onnekseni olen keksinyt pomminvarman keinon in-kind-sponsorinnin järkevyyden testaamiseen. Kysy itseltäsi olisitko valmiita maksamaan saamastasi tuotteesta tai palvelusta rahaa? Sponsorointi on rahanarvoista vain silloin, kun se todella säästää rahaa tai tuo jotain merkittävää etua. Sponsoroinnin ei tulisi missään nimessä viedä sponsoroitavalta rahaa esimerkiksi kuljetuskustannusten muodossa – tai siinä tapauksessa tulisi olla selkeää, että saatava hyöty on suurempi kuin kulut ja vaiva.
Koirien potkukelkkoja ei tietääkseni ole olemassa, ei myöskään Suksimuksu- tapahtumaa tai Nykylykky-nimistä yritystä. Tämä tarina on täysin melkein fiktiivinen. Paljon omituisia asioita maailmassa kuitenkin on, joten pitäkää silmänne auki ja järjen valo päällä!
