Firma maksaa Löytöretki Latviaan eli kuinka matkakirja syntyi?

Kirjoitin tuossa joutessani kirjan. Sen voi tilata tästä linkistä.

Miksi firma maksaa?

Esikoiseni nimi on Firma maksaa, alaotsikoksi laitettiin Löytöretki Latviaan. Se on matkakirja, joka on muotoutunut lukemattomien, vuodesta 2001 alkaen tehtyjen Latvian-matkojen aikana. Kirjan luvut käsittelevät eri aihepiirejä kuten ruokaa, juomaa, sukupuolten välisiä suhteita sekä kaupungin ja maaseudun välisiä eroja.  Lukijoiksi ovat tervetulleita kaikki, niin Latvian-reissua suunnittelevat, alan veteraaniharrastajat ja muut uteliaat. Kirjan nimi Firma maksaa on ainoa lause, joka on täysin sama suomen ja latvian kielissä. Latviaksi se tosin kirjoitetaan firma maksā. Sen sanominen on myös ainoa tietämäni tapa saada latvialainen mies olemaan maksamatta ravintolalaskua, olipa itsellä sitten maksukykyistä firmaa tai ei. Lisäksi lause ilmaisee hartaan toiveeni, sillä unelmissani firma maksaa aina kaiken.

Oikeasti kirjan kirjoittaminen ei käynyt ihan tuosta noin vain, vaikka teinkin sen niin sanotusti iltapuhteina leipätöiden ohessa. Sen verran se vei aikaa, että blogi on jäänyt kesannolle. Mutta hauskaa oli!

Kirjan kirjoittaminen on siis ainakin näin jälkikäteen tarkasteltuna lystiä hommaa, mutta lisäksi tällaiselle kirjalle on tarvetta. Latvia kun on useille suomalaisille edelleenkin hämmästyttävän tuntematon. Niin ovat tietysti monet muutkin paikat tällä pallolla, mutta Latvian pääkaupunkiin Riikaan (joka muuten taipuu samoin kuin Turku: siis Riiassa, Riikaan jne.) on Helsingistä vesi- ja maantietä pitkin vain 397 kilometriä. Sinne lentää tunnissa. Vaikka kielemme kuuluvatkin eri kieliryhmiin, meillä on niin paljon yhteisiä sanoja, että voimme sanoa ”firma maksaa” ja tulla ymmärretyiksi. Latviassa myös opiskelee satoja suomalaisia ja määrä kasvaa koko ajan. Kiinnostusta siis on, mutta suomeksi Latviasta on kirjoitettu varsin niukasti.

Kirja kertoo aina tekijästään

Puhtaan objektiivisesta johdatuksesta Latviaan kirjassa ei kuitenkaan ole kyse. Kaikenlaiset kirjat kertovat aina tekijästään, ehkäpä varsinkin jokainen matkakirja, ja se pitää lukijan pitää mielessään. En itse asiassa tiedä, mitkä kaikki tekijät minussa ovat vaikuttaneet siihen, millaisena olen kokenut Latvian. Siksi en ole ryhtynyt myöskään listaamaan ominaisuuksiani: en kuitenkaan pysty kertomaan itsestäni kaikkea,  joten tuntuisi epärehelliseltä suunnata huomio tiettyihin piirteisiin. Olen valkoihoinen kantasuomalainen heteronainen, mutta kokemuksiini vaikuttavat myös työni kulttuurialalla, hyvä kielipää ja luultavasti myös jokin, jota en itse tiedosta.

Myös neutraaliuteen pyrkivät matkaoppaat ovat tekijöidensä näköisiä. Joskus olen  eurooppalaisessa kaupungissa lähtenyt oppaan innoittamana etsimään suosituksi kansankuppilaksi mainittua ruokapaikkaa, ja huomannut perille päästyäni, että ravintola on kyllä täynnä, mutta paikalla ei ole yhtään naista. Periaatteessa tämä ei tietenkään ole mikään ongelma, mutta tuolloin en tuntenut itseäni tervetulleeksi ja poistuin paikalta. Minunkin teksteissäni Latvia näyttäytyy sellaisena, jona minä olen sen kokenut. Jonkun toisen kokemus voi olla toisenlainen.

Jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan, mutta ihan omaa todellisuutta ihmisyksilöillä ei sentään ole. Latvian lipussa on kahden tummanpunaisen leveän raidan välissä kapeampi valkoinen raita: lippu on samanlainen, tarkastelipa sitä kuka tahansa. Pelkkien kiistattomien faktojen luetteleminen on kuitenkin melko tylsää. Niiden pitää olla kirjan sivuilla oikein, mutta jännittävintä on, kun päästään niiden ohi tulkinnanvaraiselle alueelle.

Menemällä kauas löytää itsensä

Jos kerran metsä (latviaksi mežs) vastaa niin kuin sinne huudetaan, kauemmas katsomalla voi oppia jotain itsestään. Miksi vaikkapa juuri metsää tarkoittava sana on molemmissa kielissä niin samantapainen? Entä miksi latvian rahaa tarkoittava sana nauda on liki sama kuin suomen nauta? Ei näihin kysymyksiin ehkä löydy vastausta pohtimalla asiaa kotisohvalla eikä edes riikalaisessa baarissa (ainakaan, jos ei samalla lueskele jotain kielitieteellistä teosta), mutta miettiminen voi johtaa uusiin hyviin kysymyksiin ja suurempaan ymmärrykseen historiasta, ihmisluonnosta ja ylipäätään elämästä.

Nostamalla katsettaan kotinurkkien ulkopuolelle voi huomata myös, ettei oma maa ja kulttuuri ole varsinaisesti sen nolompaa kuin missään muuallakaan. Vain erilaista. Joku saattaa jopa ihailla Suomea huomatakseen ihailun kohdetta tarkemmin tarkasteltuaan, että myös täällä on sovinisteja ja epäjärjestelmällisiä ihmisiä. Onpa joku suomalainen saattanut jossain tilanteessa jopa lipsauttaa suustaan valheen.

Aina pitää myös muistaa, ettei yksikään kansa ole yksiääninen yksikkö. Jos kysyt kymmeneltä satunnaisesti valitulta latvialaiselta mikä on paras tapa nauttia Riian balsamia, saatat saada useammanlaisia vastauksia. Sama pätee paljon vakavampiinkin kysymyksiin. Kun malttaa kuunnella myös vastaukset, voi oppia lisää ja saada maailmankuvaansa uusi sävyjä.

Jos olet tykännyt lukea blogitekstejäni, tykkäät todennäköisesti myös kirjasta. Piirroskuvituksesta ja muustakin visuaalisesta puolesta vastaa mainio Linda Prauliņa.  Tästä linkistä saa kirjan tilattua.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *