Miten oikein ollaan ”henkisesti lähellä”? Mummolle voi soittaa, kavereiden kanssa voi jutella Teamsissa ja mediassa olleiden tietojen mukaan jopa Tinder-löytöjään voi deittailla videoitse. Mutta miten laajempi yhteisö voi toimia ilman, että ihmiset tapaavat toisiaan kasvokkain, samaa ilmaa hengittäen eli tänä päivänä potentiaalisesti toisiaan tartuttaen?
Yhdistyksessä toimimisen suola ja sokeri on ihmisten tapaaminen, ajatusten ja ideoiden vaihtaminen, yhteisten elämysten kokeminen. Yhdistysaktiivi voi olla introvertti, ekstrovertti tai vaikka naapurin Pertti (kirjoitin juuri faijavitsin enkä edes häpeä), mutta yhdistystoimintaan hänet on ajanut halu olla tavalla tai toisella yhteydessä muihin ihmisiin. Kun ihmisten tapaaminen on riski hengelle ja terveydelle ja suurempien kokoontumisten suhteen suorastaan kielletty, on löydettävä vaihtoehtoisia tapoja olla yhdessä.
Korona-ajan yhteisöjä
Maailmanlaajuinen poikkeustila on saanut ihmiset etsimään tapoja olla erillään ja yhdessä. Väitetään, että nallehaasteen kohderyhmää olisivat ulkoilevat lapset, joista on kiva bongailla nalleja ikkunoissa kun ihmiset ovat näkyviltä kadonneet. Voi ollakin, että tämä on se hellyttävä ja lutunen ihmisryhmä, joita nallejen omistajat ajattelevat ikkuna-asetelmia sommitellessaan. Nalleista ilahtuu kuitenkin monia aikuinenkin, ja aivan varmasti haasteeseen osallistuminenkin on mukavaa. Erityiskiitos kaikille Tampereelta Helsinkiin johtavan junaradan varrella asuville nallenomistajille: lelukarhut ikkunoissa tuovat hymyn huulille niinä harvoina päivinä, kun on aivan pakko käydä toimistolla.
Museot ympäri maailmaa kisaavat Twitterissä karmeimmista näyttelyesineistään tunnisteella #curatorbattle. Näin museot tuovat ihmeteltävää ja ajateltavaa ihmisten päiviin myös nyt, kun niiden ovet pysyvät suljettuina. Samalla myös ammatilliset verkostot pysyvät elävinä ja osallistujat huomaavat, että muutkin ovat samassa tilanteessa. Martat taas ovat ottaneet kotoiluauktoriteetin roolinsa vakavasti myös paikallistasolla. Esimerkiksi Kauhavan Martat kokoavat Facebook-sivuilleen vinkkejä etämarttailuun, jolloin kommentointimahdollisuus innostaa keskustelemaan vaikkapa kätevistä tavoista laatia ostoslista.
Yhteisöjä voi syntyä vaikka millaisille teknisille alustoille. Monenlaiset ratkaisut voivat toimia, sillä yhteisö on ihmisten välillä, alusta on aina vain alusta. Hyvä on tietysti muistaa, että sosiaalisen median yritysten alustoille kuten Facebookiin tai Twitteriin luotu sisältö on näiden yritysten armoilla. Niiden asettamia sääntöjä tulee noudattaa ja tilin sulkeminen voi yllättää, vaikka olisi mielestään hoitanut asiat hyvin. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö niitä kannattaisi käyttää, kunhan asian ymmärtää.
Yhteisö ei aina synny itsestään
Yhteisö muodostuu yksilöistä. Vahvakaan aate ei välttämättä yksin riitä, vaan menestyksekkäissä yhdistyksissä toimii innokkaita ja innostavia ihmisiä. Joskus he ovat innoissaan ihan viran puolesta eli tekevät palkkatöitä: innostusta ei voi myydä eikä ostaa kilotavarana, mutta kieltämättä palkka toimii aika tehokkaana motivaattorina. Joskus taas yhdistyksellä on ollut onni ja ilo saada energinen vapaaehtoinen, joka saa muutkin mukaan. Näennäisesti itsestään syntyvä yhteisö vaatii hyvää onnea ja usein myös melko lailla aikaa.
Monille erilaiset virtuaaliset toimintaympäristöt sosiaalisesta mediasta etäkokousalustoihin ovat vielä uusia eikä niissä toimiminen tule useimmille ihmisille selkärangasta. Siinä missä monet ovat messuilla, seminaareissa ja kaiken maailman kokkareilla kuin kala vedessä ihan luonnostaan, harva työikäinen on sitä netissä. Ja uskokaa tai älkää, nuoretkin ihmiset tarvitsevat aikaa tutustua itselleen uusiin alustoihin tai toimintatapoihin. Jos tekniset asiat jännittävät, on vaikeaa keskittyä sisältöön.
Siksi yhteisön luomiseen täytyy panostaa vähintäänkin (työ)aikaa ja energiaa. Yhteisöillä on myös aina jokin enemmän tai vähemmän selkeä tarkoitus. Onko kaipaamanne yhteisön tarkoitus oppia jotain, tehdä muille hyvää vai pitää hauskaa? Mikään tavoite ei tietenkään estä tekemästä muutakin, sillä onhan varsin asiallisia hommia hoitavilla työpaikoillakin kahvitauoilla usein hauskaa. Elämän tekeminen mukavammaksi ja vaikkapa ihmiskontaktien tarjoaminen koronan koteihinsa eristämille ihmisille on myös jo itsessään hyvä tavoite.
Yhteisön rakentamisen ainekset
Innostus tarttuu. Jos siis olet asemassa, jossa voit vaikuttaa muihin, varmista että innostukselle on tilaa. Jos olet yhdistyksen hallituksessa tai työntekijänä esimiesasemassa, olet erityisen paljon vastuussa siitä, että hyvälle menolle on tilaa. Virheisiin keskittyminen, epäselvät toimivaltuudet ja muut yhdistys- ja työelämän ikävät ilmiöt ovat kuin rikkaruohomyrkkyä, joka tappaa uudet ideat ja innon ennen kuin ne ehtivät ehdi versoa.
Kaivoin kirjahyllystä Malcolm Gladwellin kirjan The Tipping Point, jossa pohditaan leimahduspisteen ilmiötä eli sitä, miten näennäisesti itsestään tai ilman syytä syntyvät ilmiöt saavat alkunsa. Miten unohdetusta kenkämerkistä tulee yhtäkkiä muodikas tai miten aiemmin rikollisuuden pesänä tunnettu alue rauhoittuu? Gladwell vertaa näitä ihmisten ajatusten ja toiminnan ilmiöitä viruksiin. Ensin ne etenevät hitaasti, kunnes leimahtavat yhtäkkiä jyrkkään kasvuun. Aivan kuten virukset silloin, kun mikään ei estä niitä tarttumasta yhä uusiin ja uusin ihmisiin.
Ihmiset eivät ole tiiliä ja lautoja, eikä yhteisöä voi rakentaa kuin taloa. Asiaa ei kuitenkaan tarvitse myöskään jättää kohtalon armoille tai korkeimman käteen. Yhdistystoiminta pursuaa ihmisiä, joilla on palava into edistää hyväksi katsomaansa asiaa. Yhteisön rakentamiseen tarvitaan tavoite, jonkinlainen mahdollisuus olla yhdessä sekä innostusta. Viimeksi mainittu on luonnonvara, joka kaipaa meiltä suojelua ja ravitsemista.
Lisää luettavaa:
Näin saat kävijät mainostamaan tapahtumaasi
Uuden jäsenen vastaanottaminen
Nakukalenteri: vanha juttu vai klassikko?
