”Hanki rikkaita kavereita” on kestämätön varainhankintastrategia

”Ptäisi löytää varakkaita jäseniä”, on lause jonka aina silloin tällöin kuulee järjestön puuhahenkilön suusta. Varakkaat ovat toki mahdollisesti hyviä jäseniä tai tukijoita siinä kuin taloudellisesti rajoitetumpaa elämää viettävätkin, mutta ihan joka yhdistyksen kohderyhmää ei ehkä silti kannata määritellä tulojen tai omaisuuden perusteella.

Kuva: Dominik Lange, Unsplash

Pienten purojen suuri virta

Pienistä puroista kasvaa suuri virta ja virrassa polskii kultamunia muniva hanhi. Monille yhdistyksille jäsenmaksut ovat merkittävä tulonlähde. Vahva mutuni (eli musta tuntuu -tietämykseni) sanoo, että suuri osa yhdistyksistä kerää henkilöjäseniltään korkeintaan kymmenien eurojen jäsenmaksua.  Kohtuullisen pienistäkin maksuista kertyy reippaan kokoinen potti, kun jäseniä on paljon. Jo muutama kymmenen euroa vuodessa voi olla taloudellisesti ahtaalla eläville valtava summa, mutta useimmille tämä on maksettavissa oleva summa, mikäli yhdistys vain kiinnostaa tarpeeksi.

Myös muussa varainhankinnassa kokonaisuus syntyy pienistä summista, tapahtumalippujen, tukipostikorttien tai vaikka kakkumyyjäisten myynnistä. Äläkä vain hymyile vinosti kakkumyyjäisille: niillä voidaan kerätä merkittäviä summia, aivan kuin Ravintolapäivillä, kirpputoreilla tai vaikka arpajaisillakin. Vaikka summat ovat sinänsä pieniä, kun niitä kertyy tarpeeksi monta ja tarpeeksi usein, niillä on merkitystä.

Kävelevän lompakon kapina

Edes kaltaiseni paatunut idealisti ei  toki ole niin naiivi, ettenkö ymmärtäisi yhdistystä ympäröivän yhteisön varallisuustason vaikuttavan varainhankinnan mahdollisuuksiin. Tietysti se vaikuttaa. Varainhankinta on varmasti helpompaa, jos ympärillä on ihmisiä, joille joka euro ei ole viikon ruokabudjetin merkittävä osa. Se, että rahaa on, ei kuitenkaan ole syy luopua siitä. Suurimman taloudellisen tukensa yhdistys saa todennäköisesti heiltä, joita sen toiminta kiinnostaa eniten. Ei välttämättä heiltä, joilla rahaa on kaikkein eniten.

Ajatusten keskittäminen ihmisestä saatavaan hyötyyn näkyy myös usein läpi. Ei ole mukavaa tuntea olevansa ennen kaikkea kävelevä lompakko. Tai ehkä joistain onkin, mutta monet ihmiset se saa pian takajaloilleen. Haluatko itsekään olla gold digger, edes hyvän asian vuoksi?

Ulkonäkö pettää


Ihmisyksilöiden suhteen mahdollisen rahallisen hyödyn mittaileminen on paitsi vastenmielistä, myös vaikeaa. Ainakin kaikki myynnin parissa toimineet lienevät kuulleet tarinan kuluneisiin työhaalareihin tai vastaavaan asuun pukeutuneesta asiakkaasta, joka maksoi valtavan kalliin ostoksen käteisellä. Tai maksoi sen vasta kilpailevassa liikkeessä, sillä sai ensimmäisessä käyntikohteessa niin huonoa palvelua. Yllättävän varallisuuden lisäksi ihmisillä voi olla myös vaikutusvaltaa. Ja ennen kaikkea: jokainen innokas tukija on arvokas ihan itsessään. Yhdistystoiminnassa tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, vaan edistää yleistä hyvää.

Kirjassa The Soul of Money (josta kirjoitin arvostelun joku aika sitten) verrattiin rahaa veteen. Joidenkin elämässä se on vuolas ja ehtymätön virtaa, toisten luo se saapuu pikkuhiljaa pisaroiden. Tarpeeksi kauan yhteen kohtaan tiputtuaan pisarat kovertavat kiveenkin reiän ja samoin tekevät myös pieninä summina pitkään yhteen kohteeseen suunnatut rahapisarat.

Saisinko lähettää sinulle muutaman kerran vuodessa sähköpostia? Kerron uutiskirjeessä tulossa olevista kursseista ja muusta kiinnostavasta. Uutiskirjeen voi tilata täällä.

Muistahan käydä Rahaa rattaisiin -sivusta Facebookissa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *